valokuvaus
digikuvaus
valokuvat
valokuva

Lähi-/makrokuvauksessa lähestymiseni on sama kuin testatessani telejatkeita, eli ammattilaiset ja pidemmälle harrastaneet hankkivat oikean macro-objektiivin, eivätkä leiki loittorenkailla :). No ei ihan näinkään, nimittäin loittorenkaat ovat nimenomaan parhaimmillaan yhdistettynä macro-objektiiviin. Tähän hätään en macro-objektiivia taida hankkia vaan testailen loittorenkailla ja jo repussa olevilla Sigman objektiiveilla: Sigma 50-150mm f2.8 APO DC EX HSM ja Sigma 18-50mm f2.8 EX DC Macro. 18-50mm Sigmassa on siis macro merkintä, mutta suurennussuhde on 1:3, joka oikeissa macroissa on 1:1, eli ei ole "oikea" makro (ainakin minun mielestäni). Tulevaisuuden macro hankinta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kohdistuu Sigman 70mm tai 105mm lasiin. Objektiivin polttovälin pituus vaikuttaa siihen kuinka lähelle kohdetta pitää mennä, eli mitä pitempi putki sitä kauempana voi olla. Sigman 18-50mm objektiivilla ja 25mm loitolla pitää lasi olla lähes kiinni kohteessa, yritä siinä sitten kuvata ampiaista :).

Toiminan kannalta loittorenkaat ovat yksinkertaisia, eli tyhjiä putkia jotka asetetaan rungon ja objektiivin väliin. Halvimmat putket ovat todellakin pelkkiä putkia ja kameran säädöt muuttuvat manuaalisiksi. Paremmissa putkissa on ohjauksen läpivienti, eli tarkennus jne toimii. Tosin tässäkin on näemmä eroa. Canonin extension tube EF12 II - 12mm loitto toimii Sigman putkieni kanssa moitteetta, mutta Kenko C-AF Uniplus tube 25mm loitolla ei tarkennus toimi kunnolla. Kuten telejatkeiden niin myös loittojen kanssa on syytä olla valovoimainen objektiivi. Loittorengas vähentää suurinta aukon kokoa, eli valovoimaa. Loittorenkaiden lisäksi halpa väline lähikuvauksen ovat lähilinssit, mutta se on toinen juttu se.